Valasmekot

Osallistuin loppusyksystä kankaiden kimppatilaukseen Saksasta. Kivoja kankaita löytyi vaikka kuinka paljon. Nettikaupan valikoimaa selatessani Pikkuapulaiset tunkivat viereen kertomaan omia haluamisiaan. Tämän valaskankaan kohdalla Tintti ilmoitti: "Mun mekko. Ja Tiipaae kant." Kankaat seikkailivat kotiin monen mutkan kautta. Niitä odotellessa ehdinkin hyvin kaavoittaa tytöille liivarit. Ajatuksena oli samanlaiset mekot: Tintille 104 cm ja Tirpalle 86 cm. Toisin kuitenkin kävi.

 Tintin liivariin kului yllättävän paljon kangasta etenkin siihen nähden, että tilatessa en huomioinut kankaiden kohdennukseen hävikkivaraa. Sitä paitsi kangas näytti pöydällä tosi mustalta ja kaipasi piristystä, joten valitsin kaulukseen ja kädenteille pinkit resorit. Edelleen musta. No, tilkkukorissa pitäisi olla pinkkiä trikoota... Teenpä aplikaatioharjoitusta helmaan. Etukappaleelle tuli rapu ja pyllyn alle mustekala.

 Kun Tintin mekko oli valmis, katsoin epäuskoisena jäljellejäänyttä kangasta. Ei siitä ainakaan samanlaista saa... Muutos suunnitelmaan ja toista kangasta kaveriksi. Eiväthän tytötkään ole samanlaiset, miksi mekot olisivat?

 

Tirpan mekosta tulikin pitkähihainen ja puoliksi raidallinen. Jos isommat ovat tuntuneet hankalilta kuvausmalleilta, niin kuopus on vertaansa vailla. Aika monta yritystä tarvittiin, ettei helma ollut suussa, ennen kuin äiti ja kamera olivat tarpeeksi nopea pari.

Alpakkalankakokeilu

Se tunne, kun lankakerä haluaa kaupasta mukaan. Tämä lanka oli juuri se klassinen: "Oi, kuinka ihanalta tämä tuntuu. Mitähän tästä tekisin?"

 

Päätin tehdä joululahjan äidilleni. 6 kerää harmaanvihreää alpakkalankaa ja pyöröpuikko kokoa 4, kiitos. Lopputuloksena ihanan lämmin huivi (noin 38 cm x 160 cm), joka käyttäjän mukaan ei kutita.

Tintille kasvunvaraa

Viime keväänä meidän neidillä ei ollut yhtään hyvää mekkoa. Ja minulla oli aikaa.

Ja valtava maha. Käytinpä sitten aikani hiekkalaatikon reunalla neulaamalla

helman rimssuja paikalleen. Tintti sai kaksi arkimekkoa vanhasta lakanasta.

 Pituutta näihin ruudullisiin mekkoihin tuli aikalailla, joten menevät vielä toisenkin kesän. Eipä se menoa haitannut. Mekot kokoa 104cm eli todellakin reiluja noin 2-vuotiaalle.

Pihaleikkimekkoja en tarkoittanut juhlamekoiksi, joten ompelin vielä pari juhlamekkoa. Yksinkertaisempi valmistui ystäväperheen ristiäisiin. Tämä vastaa kokoa 98cm.

Tintille kaksivuotislahjaksi tein vähän vaativamman juhlamekon, sekin kokoa 104cm, joten käyttövaate myös tälle vuodelle. Tämä valmistui synttäriaamuna ja neiti oli onnessaan.

Murmelille paitoja

Ensimmäistä kertaa elämässäni päätin ommella vastakkaiselle sukupuolelle. Aloitin projektin valitsemalla kankaat Murmelin kanssa ja valmiin tuloksen piti siis olla mieluinen. Toisin kuitenkin meinasi käydä, sillä hänen mielensä muuttui matkalla.

 "Äiti, nuo eivät ole vihaisia. En tykkää niistä." Kuosivat muuttuivat siis muutamassa viikossa liian kilteiksi. Onneksi pojalla on taitava isä, jonka mainospuheen jälkeen paidat ovat kelvanneet myös dagikseen.

Murmelilla on vielä harjoiteltavaa mallina olemisessa... Paidat kokoa 110cm, omalla kaavalla.